verkko jonka läpi pääsee tuuli

Kovat sanat ovat harmaata karkeaa betonista massaa tonneittain sitä minne voisi paeta posket raapiutuvat sitä vasten kaatuessa liikenteen melu sumu likainen pöly kiire jalkoja väsyttää tekisi mieli pysähtyä ei voi siihen ei ole aikaa minä lupasin ehtiä sinne ovatko ne vihaisia jos en onnistu nyt miksi minä niin luulen vaikka itse aina epäilen kaikkihan olisi melkein täällä jos jaksaisi uskoa hetkenkin kaikki tapahtuisi eikä sitä edes huomaisi miten se muuttuu äkillisesti johonkin suuntaan jota ei ole ennakoitu muuten se ei ole mahdollista sitä kutsutaan paoksi sillä jokainen on luonnostaan vapaa mutta sen voi tietää vain vanki perustavalla tavalla oleva vanki voi tietää miten olla vapaa sataa olen jo sillalla nosturiauto jäi mutkan taakse liikennevaloissa odottaa useita pakettiautoja tai tavallisia autoja en menekään tuohon bussiin huomaako kukaan ellen ole missään onko se vapaus eikö se ole muuta olkoon kaikki on harmaata tänään ketään ei missään vaikka ehkä joku kuva jossain hetkeksi melu lakkaa ja saan istua hiljaisuus sivelee kuoppia elastisella pinnalla hermot oikenevat sydän oikenee minä oikenen eheydyn tämä on valkoinen lakana ilman pingotusta en halua muuta kuin nukkua hetken, jostain voisi kuulua joskus vielä musiikkia mutta ei nyt; ensin on levättävä sillä betonin ja tiilin jälki, metallilangan jälki, täyspakkauksessa patikointi, sietokyvyn kalibrointi, meteli, ne on saatava hiljaisemmaksi, maantiesuola, epävire, liuotinaineet, myrkyt, paineet, väsymys. Sen poistuminen merkitsee musiikkia. Lihasten lepoa. Sano jotain vasta sitten kun sydän haluaa puhua. Minä olen kantanut jonkun toisen painoja. On keksittävä toinen tapa. Kevyempi tapa. Laulava tapa. Korkeammalta. Verkko jonka läpi pääsee tuuli.

oleellisen kysymyksen reuna

Käytävien kaivaminen muureihin pakenemisen todentamiseksi oli liioiteltua. Maitoalypsävien susien ammunta mammutteina on nykytaidetta, koska masentuminen on ihmisen omaa syytä. Joillekin asuinalueille tulee yhä useammin voimakkaita sateita; asiaa selvittelemään on asetettu työryhmä. Mitä tehdä käytöshäiriöisille kaloille, tai kasmirkuvioisille lentäville matoille joita myydään tavallisina? Ihmisiltä voi kysyä mielipiteitä mistä tahansa, mutta kuka tahansa ei saa vastata mitä tahansa. Pinnallinen voi jäädä eloon jos kaikilta kysytään. Joidenkin on vaikea säilyttää taiteellista otetta jatkuvan henkisen potkinnan vaikutuksen alaisena. Ihmiseltä edellytetään loputonta kykyä valita kahden eri kohteen väliltä, erehtymättömästi, salamannopeasti ja lopullisesti. Eräs nainen joka asuu menneisyydessä, rakastui kerran mieheen, joka talutti hänet suoraan silppuriin. Miehellä oli hyvät perusteet. Korvaukseksi nainen sai puhuvan valkoisen rotan, ja takuut jatkosta, jossa kaikki taide luokitellaan hulluudeksi. Mikä kaikki on lopulta hullua? Hän joko rakasti tai ei rakastanut. Se joka rakasti, oli hullu, ja se joka ei rakastanut, oli pahuuteen taipuvainen. Mikään tästä ei pitänyt paikkaansa, vaan todellisuudessa ihmisen kuuluukin rakastaa. Kaikki ne jotka olivat muodostamassa esteitä sellaiselle, olivat todellisia syyllisiä. Kaikki riippuu viime kädessä siitä välittääkö kukaan mitään kenestäkään, koska muussa tapauksessa raha kävelee kaiken yli. Sen joka näkee mikä on totta, on noustava ja sanottava se, vaikka hänen pitäisi kuolla sen takia. Mitä me voimme tehdä silloin kun totuus on, että joku on kuollut totuuden puolesta, mutta totuuksia on useita. Eikö vasta kuoleminen todista oikeassa olemisen paremmin kuin mikään muu? Siihen saakka kaikki todellisuudet ovat olleet mahdollisia. Vasta kuolema leikkaa jotain pois siitä mikä on totta, ja ilmaisee totuutensa poistumalla. Kuoleeko kaikki se mikä etsii totuutta? Onko taidetta vain se minkä on hajottava kohta kvarkeiksi? Onko kuolema informaation litistymistä seuraavan ulottuvuuden reunalla. Onko mikään kuolemassa menetetty milloinkaan palautettavissa? Onko jokainen joka näkee kahden erilaiseen lopputulokseen johtavan päättelyketjun yhtäaikaisen oikeassaolemisen mahdollisuuden, hullu? Onko ulkoinen tässä eri kuin sisäinen? Voiko ulkoisesti kuoleva jatkaa elämää omasta mielestään, toisessa ulottuvuudessa, mustan aukon takana? Ovatko unet ja mustat aukot portteja toisiin ulottuvuuksiin? Voiko nukkuva matkustaa unessa, elää tuhat vuotta toisessa maailmassa, kuolla siellä ja herätä toisaalla? Miten mitata tietoisuutta jolle ei ole mitään luotettavaa mittaria? Jokainen joka väittää suorittavansa mittauksia on huijari. Jokaisen elossa olevan on oltava huijari. Jokainen joka etsii totuutta etsii mahdottomia. Miksi me olisimme ansainneet lusikallistakaan totuudesta. Millä resursseilla me käsittelisimme palaakaan siitä? Jos marionetit keksivät elävän lapsen, alkaa ajojahti. Parempi tyytyä lautasantenneihin ja pajunköysiin.

maailman tuhka

Lautta etenee verkon takana, maisema odottaa lunta, minä hypistelen viimeisillä rahoilla ostettua matkalippua, en tiedä ihan tarkkaan minne lautta on menossa, sataa kaatamalla. Laiturin lamppu sammuu, lapsi huutaa äitiä, pilvet laahaavat taivaalla, minulla ei ole kotia, minä olen pysyvästi retkellä. Ostan hiustenhoitoainetta. Minua naurattaa tämä irrallisuus, betoniset sillanpylväät pysäyttävät naurun. Ihmiset eivät tiedä miten ohut on se kulttuurin kerros johon he nojaavat, miten helposti siihen tulee reikiä ja halkeamia, ja mitä on sen takana kun se menettää uskottavuutensa ja katoaa. Miten samantekevä on heidän käsitteistönsä ja miten epävireisiä heidän soittimensa. Että se mitä he haluavat ei ole mitenkään voimassa. He kasaavat ympärilleen loputtomat määrät tuhkaa jota ei missään tapauksessa huomenna enää ole. Miten turhaan he tätä puolustavat koska tiedostavat olevansa väärässä. Tästä lautasta he eivät päästä irti. Ilman tätä lauttaa he ovat haiden armoilla. Niiden hampaat kiiltävät heidän mielikuvissaan, ja mielikuva tarttuu heidän puheeseensa kun he puolustavat tuhkajärjestelmiään. Heidän tuhkajärjestelmänsä on maailman monimutkaisin. He ovat lähettäneet varmuuskopion tuhkajärjestelmästä kohti Linnunradan kaukaisimpia kappaleita, jotta muutkin voisivat hyötyä heidän ainutlaatuisesta menetelmästään. He ovat varmoja siitä että tämänkaltaista edistystä olisi vaikea myöhemmin ylittää missään todellisuudessa. Siksi he palkitsevat toisiaan lakkaamatta, kaikkien pienimpien, mitään omistamattomien ja lahjattomien sielujen kustannuksella. Se on heidän mielestään aivan oikein ja kohtuullista. Kukaan ei uskalla vastustaa heitä. He ovat viisaita, kauniita ja nuoria. He omistavat tuotantolaitokset, tiedotusvälineet, päättävät elimet, tiedemiehet ja lääkärit. Ja tuhka kuuluu vain heille. Vain he osaavat antaa sille oikean arvon. Vain heidän valmistamansa tuhka on voimassaolevaa. Kaikki muu kuuluu tuhota. Tai sitten he vievät sen omiin säilöihinsä. Tämä maailma on täynnä houkkien tuhkasäiliöitä.

uneksija

Hänen unensa ovat sammakoita täynnä
harvinaislaatuista aivojen sähköistä toimintaa
kunnes aamu, uudesta päivästä syntyvä aamu
liukuu unesta läpi
Hän on valvonut taas,
elämä leikkaa ja liimaa kuviaan häneen
hän ostaa suihkusaippuan
hänellä on taskussa luottokortti, kirjastokortti, onnittelukortti
hän kulkee onnettomuudesta ohitse
pesee toisen koneellisen pyykkiä
jankuttaa
puhelimessa sitten, ties missä tilanteessa tämäkin myyjä
ilman työtä ja lapset ilman joululahjoja
Hän vastaa, ja valmistaa kasviskeiton
Kala on uinut akvaarion pimeään nurkkaan,
miksi hän voimistelisi?
Syntyä empaattiseksi merkitsee tulla kuljetetuksi käsiraudoissa
lopun ikää.

ballerinan asetukset

Aluksi,
Hänen tapansa lähestyä puuta oli valloittaminen,
tapa herätä aamuihin kääröjen avaaminen:
kohtalon uudelleenlukeminen sumuverhoista huolimatta.
Kerran hän ampui suoraan siihen missä juuri äsken oli istunut.
Väsymys ei ollut sitä tavanomaista väsymystä, sitten kun se tuli,
vaan sellaista mikä painaa rautaisella vanteella otsaan pysyviä jälkiä.
Kaiken raadannan jälkeen valtamerilaivan painoinen väsymys istahti olkapäille
ja pakotti puhaltamaan kaiken ilman kerralla ulos.
Sitten se jätti hänet siihen kuin leijan, valumaan hitaasti maata kohti, tyhjänä ja samantekevänä.
Hän käsitti mistä hän syytti itseään; hän ei ollut pitänyt puoliaan. Hänelle oli sanottu ettei hän pääsisi takaisin, eikä hän ollut käsittänyt mistä oli kysymys. Hän oli muuttunut ikään kuin käskystä tyhmemmäksi, eikä tiennyt mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut. Tämä ei ollut todellinen asiaintila, vaan eräänlainen rinnakkaistodellisuus. Hänestä tuntui ettei häntä päästettäisi valheesta ulos, ja se ahdisti häntä kaiken aikaa jossain taustalla kuin hammassärky. Oli kuin hänelle olisi jankutettu että hän ei osaa kävellä. Tätä oli jatkunut jo vuosia, mutta hän ei ymmärtänyt siitä mitään. Hänhän käveli kaiken aikaa. Toisaalta hän tiesi ettei hän kävellyt niin hyvin kuin olisi osannut, jos asiat olisivat olleet parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä olisi tarkoittanut tanssimista, kenties balettia, eikä mitä tahansa balettia vaan maailman parasta primaballerinan sooloa keskellä parrasvaloja.
Kaikki makeus oli haihtunut hänestä kun hän oli tullut tietoiseksi ihmisten kaikenkattavasta laskelmoinnista.
Hän alkoi katsoa ohi. Ohi katsominen on asetus jota on vaikea tai mahdoton palauttaa takaisin. Tämä on sellaista informaatiota mikä katoaa. Hän totesi että toiveet ihmisen kehityksestä karisivat sitä enemmän mitä enemmän hän käsitti ihmisten suhtautuvan tunteisiin koneen logiikalla. Tämä ei ollut sitä mitä hän tarkoitti järkiperäisellä ajattelulla. Äly ei ollut sitä varten että se korvaisi tunteen siinä missä se oli kauneimmillaan, eikä tunne sitä varten että se veisi paikan loogisuudelta silloin kun sitä tarvittiin. Häntä ärsytti tieteellisten kriteerien vaatimukset siitä että kaikki oli perusteltava, alkeellisimmatkin yksityiskohdat. Kaikella oli omat ominaislaatunsa ja niille oli omat maksiiminsa. Miksi he puhuivat luopumisesta, aina vain luopumisesta. Mitä merkitystä sillä oli, että lopulta olisi luovuttava. Siihen asti olisi kuitenkin oikeus elää.
Sitten oli vielä valittaminen: hän ei uskonut minkäänlaiseen valittamiseen. Hän toivoi että valittaminen loppuisi, ihmiset lakkaisivat vaatimasta itselleen palvelua ja opettelisivat mieluummin itse tekemään palveluksia. Toisaalta näin kova aikakausi ja kovat asenteet antoivat mahdollisuuksia kaikenlaisille uskonnollisten pisteiden keräilijöille. Tällaisena aikakautena olisi kovin helppo valmistaa itselleen tie suoraan kohti taivasta, niin mätiä asenteita oli nyt liikkeellä. Miksi hän ei yrittäisi hyötyä tilanteesta. Ongelma vain oli siinä että hän ei halunnut pisteitä. Hän halusi että kaikki onnistuisivat.
Kukaan ei ymmärtänyt häntä.

kirjoittaisin sinulle

Kompromissi on, että sovitaan että kukaan ei saa mitään
ja lapsen voi jakaa kuin salmiakkipussin

Entä yhteinen taipuma jalkapuoli wienervalssi
taaksepäin ajateltuna ei me tanssittu

Valkoinen poni, kissankelloa pelto täynnä vai
Tuulentuomia valkopäisiä lapsia vai

Äkäisiä tyttöjä, linnut lopettavat laulunsa kuin seinään,
Heinä on tehty, kaikki kirjat kirjoitettu

Torit tyhjennetty ihmisistä, surulliset torit
Äänet pyyhitty pois elämä jonkun taskuihin

Katson sinne missä sinä et ole,
mietin kumpi meistä ei ole jäljellä.

Kirjoittaisin sinulle kirjeen,
jos sinä olisit olemassa.

avoin kysymys

Mitä sanoa ystävästä joka lähestyy
taskulaskin kädessä

haluavat yhteiskunnan muodostuvan
kertakäyttöihmisistä

paidoista joita ei voi käyttää milloinkaan
kahta kertaa

hän ei nähnyt enää mitään unia; vartijat tulivat
kuorma-autolla ja hakivat ne pois

likaantuuko helmi siitä että se liataan

nainen rakasti automaattia saavista kaatamalla
hän on jo tiennyt, ettei sinne

näkymätön muste

Luen omaa näkymätöntä kirjoitustani
loputtomiin suuressa salissa, kristallikruunun alla
uskoakseni näkyvät osat minusta ovat voimassa

vaikka ei voi olla varma:
vinoon kävelevä mieskin
kävelee suoraan, kaltevalla alustalla

kaiken mitä olin tehnyt oli kaupunki syönyt,
se oli näkymätöntä mustetta
katkeamatonta kirjettä ilman vastaanottajaa

kaupunki on valtava vainoharha:
huonoimman vaihtoehdon perässä tanssiva
sanelupoliittinen lohikäärme,

ei se anna valita itse mitään; prinsessan se nielaisee
välipalaksi, erakon mökin se puhkuu keskeltä kahtia,
ja tietää mitä olet syönyt aamiaiseksi

halusivat osoittaa:
jos mustikat olisivat timantteja, mitä me sitten
poimisimme

tekniikan miehet tiesivät aina kaiken:
siinä missä kello oli pysähtynyt,
seinä oli saatava pyörimään.

woman in black

Skinless boneless headless woman
of depth,
silence of these thick days
ever deeper,
white curtains blowing across
a dusty window
and her hair,
changing colour every day,
like changing opinion,
and have they found all the runaway children
this is all different than ever,
she thought as she walked farther from the edge

about her thin wrists,
fragility of the stucture,
from now on, her oven
remaining cold

and as she thought about it,
she saw that there was a gap
between truth and the way
people talked about it.
she felt desire
to associate with it, to have deeper understanding;
and people do take just about anything
to fill the gap
to feel the spank of a bigger brother,
to feel where the edge goes

lihava sielu

Armelias yötuuli, puhalla pois hänen pahat unensa!
Unessa hän näki ratkaisun, ja aamulla hän oli unohtanut sen.

Matkustaja kysyy kuljettajalta:
oletko sinä isäntä vai renki?
Tämä vastaa: en tiedä.

Sielusta tuli hänelle mieleen
mielisairas, lestadiolainen, urkuharmooni
miten hän olisi halunnut sielun yhteyttä,
helvetillä pelottelun jälkeen?

Tukkijätkät punnitsivat hänen sielunsa:
viisikymmentäkahdeksan grammaa.
Liian lihava.



Sinä sanoit jotain mitä en muista
sitten minä lähdin, kuolin ehkä;
tai sitten minä olin niin ikävä ja sinä lähdit,
elossa ehkä; ei se ole totta
mutta entä sitten
minä olen keksinyt siitä sadoittain versioita,
enkä usko yhteenkään niistä,
kaikki oleminen saattaa olla valhetta,
mutta missä me sitten olisimme,
ei puhuta siitä eletään vaan
rakkaus on ehkä hakusana
elefantille taidelasimuseossa
ja parasta toivoa että pysyy poissa
ja minä jään tänne, moottoritielle,
ilman risteyksiä, päämäärää, lähtö-
kohtaa, kaupunkia, saapumista, iloa,
ystävyyttä, nenäkkäitä huomautuksia,
illanviettoja, sateita, lohdutusta,
ilman mahdollisuutta tehdä yhtäkään virhettä,
sillä etkö tiedä miten käy sen joka
heittää siipensä ihmisen takia!
Kivinen olkoon se tie, ja taivas musta.

Hyvää

...sanoi huono taiteilija, iltaa. Julistan täten tekeleitäni esittelevän blogini avatuksi. Koska en voi luvata minkäänlaista kestävää laadun tasoa, nimeän blogin näin brutaalilla tavalla huonon taiteilijan blogiksi.