Armelias yötuuli, puhalla pois hänen pahat unensa!
Unessa hän näki ratkaisun, ja aamulla hän oli unohtanut sen.
Matkustaja kysyy kuljettajalta:
oletko sinä isäntä vai renki?
Tämä vastaa: en tiedä.
Sielusta tuli hänelle mieleen
mielisairas, lestadiolainen, urkuharmooni
miten hän olisi halunnut sielun yhteyttä,
helvetillä pelottelun jälkeen?
Tukkijätkät punnitsivat hänen sielunsa:
viisikymmentäkahdeksan grammaa.
Liian lihava.
Sinä sanoit jotain mitä en muista
sitten minä lähdin, kuolin ehkä;
tai sitten minä olin niin ikävä ja sinä lähdit,
elossa ehkä; ei se ole totta
mutta entä sitten
minä olen keksinyt siitä sadoittain versioita,
enkä usko yhteenkään niistä,
kaikki oleminen saattaa olla valhetta,
mutta missä me sitten olisimme,
ei puhuta siitä eletään vaan
rakkaus on ehkä hakusana
elefantille taidelasimuseossa
ja parasta toivoa että pysyy poissa
ja minä jään tänne, moottoritielle,
ilman risteyksiä, päämäärää, lähtö-
kohtaa, kaupunkia, saapumista, iloa,
ystävyyttä, nenäkkäitä huomautuksia,
illanviettoja, sateita, lohdutusta,
ilman mahdollisuutta tehdä yhtäkään virhettä,
sillä etkö tiedä miten käy sen joka
heittää siipensä ihmisen takia!
Kivinen olkoon se tie, ja taivas musta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti