oleellisen kysymyksen reuna

Käytävien kaivaminen muureihin pakenemisen todentamiseksi oli liioiteltua. Maitoalypsävien susien ammunta mammutteina on nykytaidetta, koska masentuminen on ihmisen omaa syytä. Joillekin asuinalueille tulee yhä useammin voimakkaita sateita; asiaa selvittelemään on asetettu työryhmä. Mitä tehdä käytöshäiriöisille kaloille, tai kasmirkuvioisille lentäville matoille joita myydään tavallisina? Ihmisiltä voi kysyä mielipiteitä mistä tahansa, mutta kuka tahansa ei saa vastata mitä tahansa. Pinnallinen voi jäädä eloon jos kaikilta kysytään. Joidenkin on vaikea säilyttää taiteellista otetta jatkuvan henkisen potkinnan vaikutuksen alaisena. Ihmiseltä edellytetään loputonta kykyä valita kahden eri kohteen väliltä, erehtymättömästi, salamannopeasti ja lopullisesti. Eräs nainen joka asuu menneisyydessä, rakastui kerran mieheen, joka talutti hänet suoraan silppuriin. Miehellä oli hyvät perusteet. Korvaukseksi nainen sai puhuvan valkoisen rotan, ja takuut jatkosta, jossa kaikki taide luokitellaan hulluudeksi. Mikä kaikki on lopulta hullua? Hän joko rakasti tai ei rakastanut. Se joka rakasti, oli hullu, ja se joka ei rakastanut, oli pahuuteen taipuvainen. Mikään tästä ei pitänyt paikkaansa, vaan todellisuudessa ihmisen kuuluukin rakastaa. Kaikki ne jotka olivat muodostamassa esteitä sellaiselle, olivat todellisia syyllisiä. Kaikki riippuu viime kädessä siitä välittääkö kukaan mitään kenestäkään, koska muussa tapauksessa raha kävelee kaiken yli. Sen joka näkee mikä on totta, on noustava ja sanottava se, vaikka hänen pitäisi kuolla sen takia. Mitä me voimme tehdä silloin kun totuus on, että joku on kuollut totuuden puolesta, mutta totuuksia on useita. Eikö vasta kuoleminen todista oikeassa olemisen paremmin kuin mikään muu? Siihen saakka kaikki todellisuudet ovat olleet mahdollisia. Vasta kuolema leikkaa jotain pois siitä mikä on totta, ja ilmaisee totuutensa poistumalla. Kuoleeko kaikki se mikä etsii totuutta? Onko taidetta vain se minkä on hajottava kohta kvarkeiksi? Onko kuolema informaation litistymistä seuraavan ulottuvuuden reunalla. Onko mikään kuolemassa menetetty milloinkaan palautettavissa? Onko jokainen joka näkee kahden erilaiseen lopputulokseen johtavan päättelyketjun yhtäaikaisen oikeassaolemisen mahdollisuuden, hullu? Onko ulkoinen tässä eri kuin sisäinen? Voiko ulkoisesti kuoleva jatkaa elämää omasta mielestään, toisessa ulottuvuudessa, mustan aukon takana? Ovatko unet ja mustat aukot portteja toisiin ulottuvuuksiin? Voiko nukkuva matkustaa unessa, elää tuhat vuotta toisessa maailmassa, kuolla siellä ja herätä toisaalla? Miten mitata tietoisuutta jolle ei ole mitään luotettavaa mittaria? Jokainen joka väittää suorittavansa mittauksia on huijari. Jokaisen elossa olevan on oltava huijari. Jokainen joka etsii totuutta etsii mahdottomia. Miksi me olisimme ansainneet lusikallistakaan totuudesta. Millä resursseilla me käsittelisimme palaakaan siitä? Jos marionetit keksivät elävän lapsen, alkaa ajojahti. Parempi tyytyä lautasantenneihin ja pajunköysiin.