verkko jonka läpi pääsee tuuli

Kovat sanat ovat harmaata karkeaa betonista massaa tonneittain sitä minne voisi paeta posket raapiutuvat sitä vasten kaatuessa liikenteen melu sumu likainen pöly kiire jalkoja väsyttää tekisi mieli pysähtyä ei voi siihen ei ole aikaa minä lupasin ehtiä sinne ovatko ne vihaisia jos en onnistu nyt miksi minä niin luulen vaikka itse aina epäilen kaikkihan olisi melkein täällä jos jaksaisi uskoa hetkenkin kaikki tapahtuisi eikä sitä edes huomaisi miten se muuttuu äkillisesti johonkin suuntaan jota ei ole ennakoitu muuten se ei ole mahdollista sitä kutsutaan paoksi sillä jokainen on luonnostaan vapaa mutta sen voi tietää vain vanki perustavalla tavalla oleva vanki voi tietää miten olla vapaa sataa olen jo sillalla nosturiauto jäi mutkan taakse liikennevaloissa odottaa useita pakettiautoja tai tavallisia autoja en menekään tuohon bussiin huomaako kukaan ellen ole missään onko se vapaus eikö se ole muuta olkoon kaikki on harmaata tänään ketään ei missään vaikka ehkä joku kuva jossain hetkeksi melu lakkaa ja saan istua hiljaisuus sivelee kuoppia elastisella pinnalla hermot oikenevat sydän oikenee minä oikenen eheydyn tämä on valkoinen lakana ilman pingotusta en halua muuta kuin nukkua hetken, jostain voisi kuulua joskus vielä musiikkia mutta ei nyt; ensin on levättävä sillä betonin ja tiilin jälki, metallilangan jälki, täyspakkauksessa patikointi, sietokyvyn kalibrointi, meteli, ne on saatava hiljaisemmaksi, maantiesuola, epävire, liuotinaineet, myrkyt, paineet, väsymys. Sen poistuminen merkitsee musiikkia. Lihasten lepoa. Sano jotain vasta sitten kun sydän haluaa puhua. Minä olen kantanut jonkun toisen painoja. On keksittävä toinen tapa. Kevyempi tapa. Laulava tapa. Korkeammalta. Verkko jonka läpi pääsee tuuli.